Siemenien keräilyä

Tänä iltana harrastin siementen keräilyä Black Barlow -akileijasta, keltaisesta kullerosta ja harjaneilikoista. En ole aiemmin siemeniä keräillyt mutta helppoahan se oli kuin heinänteko: kuivanut siemenkota vain alassuin ja siemenet ropisevat käteen :) Harjaneilikan ja akileijan siemeniä viskasin nykyisten viljelmien tyveen ja odottelen satoa ensi vuonna. Kullero saa odottaa kylvöä hetken - kenties ensi kevääseen asti.

Pientä fixailua

Pyöreää kukkapenkkiäni reunustava oja jäi aikoinaan ilman katetta. Perjantaina innostuin peittämään ojan ylijääneellä saumaushiekalla ja sen jälkeen punaisella hakkeella. I know, punainen hake ei näytä kovin kauniilta, mutta sitä oli varastossa, joten käytin sen pois. Ensi vuonna laitan päälle mustaa haketta tai ihan rehellistä multaa :). Penkkiin kylvämäni valkoinen malva ja harjaneilikka puskevat jo mullan läpi. Samoin myös paikalla ollut  nurmikko...eli olisi pitänyt laittaa mullan ja nurmikon väliin sanomalehteä. No sitten nypitään niitä pois sitä mukaa kun silmiin sattuu.

Tämä korkea kasvi, jonka lopullista pituutta voimme vain arvailla, paljastui maa-artisokaksi (kiitos äiti!), jonka maan sisällä kasvavan mukulan voi kerätä pois kukinnan päätyttyä - tai vasta seuraavana keväänä. 

Riippahernepuuta siirrettiin puolestaan lähemmäs polkua rajaamaan kävelyaluetta. Vanhalla paikalla kasvaa jo nurmikkoa.

Mehiläisiä

Käväisin naisseurassa Turussa, jonka aikana mieheni otti antaumuksella kuvia mehiläisistä nauhusten kimpussa:

Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputkeni kukkii ensimmäistä kesää. Ekana se teki pelkät varret, mutta nyt kukinto on kauneimmillaan:

Ja sitten syyssädekukkaa ihmettelemään. Nämä kaksi näyttävät sitten kuitenkin olevan samanvärisiä, liekö väri nyt sitten Kobolt vai Arizona Red Shades? Lisäksi löysin penkistäni kolmannenkin, jonka luulin kuolleen Suomen talvena. Ei kuitenkaan :) Se pieni on nyt isompien vieressä - odotetaan minkä värinen siitä tulee.

Kaiholla odotan kaunopunahattujeni kukkimista, mikä ei tapahdu tänäkään vuonna. Toissa vuonna kasvattamani kukat tekevät vain parit hassut lehdet, ei muuta. Ehkä ensi vuonna? Odottaen on kiva elää.

Japaninlehtikuusi

Näin tämän komistuksen Muhevaisen esittelypuutarhassa lauantaina, enkä voinut vastustaa kiusausta hinnasta huolimatta...Eikö olekin hieno?

Japaninlehtikuusi 'Blue Dwarf' pääsi havupuutarhaani irlanninkatajan, kartiovalkokuusen ja sinikatajan seuraan.
Toivottavasti paikka vaan ei ole liian varjoisa.

Muhevaiseen matka vei oikeastaan ruusujen takia, joita ostinkin sitten 4 kpl. Kaikki tertturuusuja. Niistä kuvia ensi vuonna. Yleensä ruusuni ovat talvista sen kummemmin suojaamatta selvinneet.

Liljapenkkini kaikki liljat ovat auenneet ja kukkineet. Viimeisten joukossa aukesivat korkein keltainen, valkoinen ja alaspäin taittuva valko-oranssi-punainen.

Salkoruusu Alcea rosea 'Nigra'

Salkoruusuni kukkivat kauniisti mustilla kukinnoillaan vaikkakin lehdet ovat kovin syötyjä, en tiedä mikä eläin niitä syö, sillä etanoita ei meillä paljon näy ja vain salkoruusujen ja liljojen lehdet ovat kärsineet. Tuholaiset eivät ole samoja, sillä liljoihin on iskenyt liljakukko päätellen mustista ulosteista tms.

Näistä salkoruusuista toisen piti olla valkoinen ja toisen musta. Nämä mustat ovat kuitenkin niin kauniita, ettei haittaa vaikkei valkoista tullutkaan kukkapurkin etiketin mukaisesti. Ajattelin kerätä toisesta siemeniä ja toisen leikata alas, jospa jälkimmäinen muuttuisi näin monivuotiseksi.

Musta salkoruusu, lapinnauhuksia ja syysleimuja.

Lapinnauhukset keräävät kauniisti mehiläisiä luokseen.

Tämä salkoruusu ja sen pari ovat peräisin Tikkurilan Viherpajasta.

Dahlioita

Aloitin dahlioiden hankkimisen LIDListä, kummallista kyllä. Siellä oli tarjolla edullisesti kauniita, korkeita yksilöitä, joita hamstrasin matkaani. Nämä yksilöt siirrettiin kuukausi sitten kellarin varjoista liljapenkkiini, sillä penkki, johon ne oli tarkoitus istuttaa, ei ole vielä valmis - eikä tulekaan olemaan ennen kuin isäntä saa valettua kellarin portaille kunnon tukimuurin, jonka viereen tulee pieni kukkapenkki. Nämä dahliat eivät vielä kuki, joten kuvia saadaan odottaa.

LIDLin dahlioiden jälkeen olen ostellut yksittäisi kappaleita Keravan vankilan taimitarhasta. En olisi tarvinnut näitä yhtään lisää, mutta kun ne kukkivat kauniisti koko kesän, niin olihan niitä pakko ottaa pari mukaan kukkapenkin täytteeksi. Ohessa kuvia yhdestä tänä vuonna ostamistani, joista toisessa näkyy kaunis, raidallinen nuppu:

Liljan kukka mustanpunainen

Pitkät liljat alkoivat kukintonsa viikko sitten vaaleanpunaisilla ja tummanpunaisilla. Nyt alkaa kukkimaan mustin liljoista:

Mustista vasta yksi kukka on auennut.

Vaaleanpunaiset kukkivat kauniisti samaan aikaan.

Lohenpunainen syysleimu ja muita kaunokaisia

Syysleimuista ehdoton suosikkini on lohenpunainen kaunotar:

Mutta eivät muutkaan värit rumia ole, eivät todellakaan. Vain osa näistä on alkanut nyt kukkimaan ja esim. tummanpunaista odottelen vielä innolla.

Tämä sinilila on hiukan muita lyhyempi lajike.

Phlox paniculata 'Europa'. Näitä minulla oli useampi mutta olen vaihtanut niitä muun värisiin tuttujeni kanssa.
Mm. äitini ja naapuri puutarhasta löytyy nyt myös tämä väri.

Tämän valkoisen sain äidiltäni, joka oli ostanut sen tien alle jäävän talon 'irtaimistosta'.

Lopuksi vielä kuva, jonka edustalla näkyy sininen, kukkimistaan lopetteleva jaloritarinkannus sekä edellisen blogitekstini nimetön, kauniisti kukkiva keltainen perenna. Välissä syysleimuja ja takana viisi lapinnauhusta (Liguria Hietala), jotka pian kukkivat koko kukkavarrellaan. Nuo nauhukset ovat pihani korkeimmat. Soihtunauhukset (Liguria x hessei) ja punalehtinen kallionauhukseni (yksi ainoa kappale :)) jäävät näille pituudessa. Voisin katsella puutarhaani tuntikausia, jollei olisi taloa ja lapsia häiritsemässä harrastustani.

Keltainen tuntematon

Ohessa kuva tällä hetkellä kukkivasta keltaisesta, hiukan syysleimua pidemmästä perennasta, jossa on kukkavarressa harvoja hiukan karvaisia lehtiä ja päässä kerrattu kukinto. Se tuli lahjoituksena Marja-Liisalta - ilman nimeä. Hieman se näyttää isokaunosilmältä mitä nyt netistä keltaisia kukkia näin, mutta ei ehkä kuitenkaan. Tietäisikö kukaan minua paremmin?

Syysleimuja

Kukkatarhani syysleimut ovat kaikki samassa 3 neliömetrin sumpussa. Pikkuhiljaa ne alkavat näyttäytyä meille katsojille. Rinteessä ylimpänä oleva valkoinen on jo täydessä kukassa ja muut seuraavat pikkuhiljaa perässä.

Uusia perennoja Tuomiojan Tarhalta

Sain eilen Tuomiojan Tarhalta paketin, joka sisälsi viisi suurta tainta. Viherpeukaloiden taimet ovat mielestäni olleet pieniä näihin verrattuna. Hieno juttu siinä mielessä, että tuon kokoiset varmastikin kukkivat vielä tänä kesänä. Postikulut olivat kuitenkin suolaiset - 9,79 euroa!

Paketti sisälsi seuraavia perennoja:
1. Heinä-elokuussa kukkiva keltainen dorianvillakko, korkeus 120 cm: http://www.sarkanperennataimisto.fi/kuvat/Senecio_doria.htm.
2. Samoihin aikoihin kukkiva keltakaunokki, jossa on hieno käpymäinen kukinto, korkeus 100 cm: http://www.tuomiojantarha.fi/Centaurea-macrocephala-KELTAKAUNOKKI.
3. Elo-syyskuussa kukkiva lila virginiantädyke, korkeus 100 cm: http://www.kotipuutarha.fi/index.php?section=124.
4. Jopa kaksimetriseksi kasvava, elo-syyskuussa kukkiva purppurapunalatva: http://www.tuomiojantarha.fi/Eupatorium-purpureum-PUNALATVA.
5. Taimista pienin, 60 cm korkuinen, heinä-elokussa kukkiva lila tarharantakukka: http://www.tuomiojantarha.fi/Lythrum-salicaria-TARHARANTAKUKKA.

Näistä viimeiset kaksi löysivät uuden kotinsa vanhasta perennapenkistäni mutta ensimmäiset kolme sijoitin uuteen pyöreään kohopenkkiini. Kasvakoot ja lisääntykööt sen kuohkeassa mullassa - katson myöhemmin pitääkö kasveja siirrellä paikasta toiseen. Nuo kolme ovat kooltaan samaa luokkaa, joten minkään ei pitäisi jäädä toisen varjoon.

Näitä ihanuuksia sitten odotellessa. Toivottavasti edes joku kukkisi jo tänä vuonna.

Uuden perennapenkin tekoa

Otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin tekemään pyöreää perennapenkkiä apunani naru, tikku, spraymaali,  kanttausrauta ja tietysti kottikärryt.

Mieheni teki spraymaalirajauksen narua apuna käyttäen.

Tässä olen käynyt rajaukset kanttausraudalla läpi ja poistanut ruohotuppaat. Tässä kohtaa täytyy myöntää, etten ymmärrä kanttauksen periaatetta. Olisiko minun pitänyt jättää ruohotuppaat väärin päin paikoilleen? Don't know.

Käänsin perennan puoleiset ruohotuppaat reunasta ympäri (jossain ohjeistettiin näin). Neitistä löytämäni ohjeen mukaan ei tarvinnut kääntää koko penkkiä ympäri. Minä tyttö teen tietysti niin helposti kuin mahdollista.

Kohopenkki muotoiltu lisäen 180 l multaa  ja kukkapenkki jaettu viivoin keskiympyrään ja viiteen sektoriin.
Lisäksi vanhoista kukkapenkeistä on siirretty sektoreille
punatähkää, tuoksukurjenpolvea ja karpaattienkelloa. Tyhjät paikat saavat hetken odottaa uusia asukkeja.
Jälkihuomautus: kannattaa laittaa ruohikon ja uuden mullan väliin sanomalehteä, jottei ruoho kasva mullan läpi.

Sadepäivänä

Sadepäivänä oli hyvin aikaa kierrellä kauppoja etsien kanttausrautaa. Kauan ei onneksi tarvinnut etsiä, sillä ko. kapine löytyi jo ensimmäisestä K-Raudasta.

Minulle ei tosin vieläkään ole googlettamisesta huolimatta auennut, miten tätä käytetään. Varmastikin itse kanttaus eli nurmikon rajaus on yksioikoista mutta miten tällä tehdään 'oja' istutusalueen ja nurmialueen väliin? Olisin kiitollinen ohjeistuksesta.

Kärhö nro 2 kukkii. Hennon lila kukinta oli pienoinen pettymys, sillä se on pienehkö. Ehkä tämä kukka oli muita pienempi? Tulevaisuus näyttää...

Nauhukset ovat nostaneet kukintonsa korkealle lehtien yläpuolella. Kohta alkaa keltainen loiste!

Loisteesta puheen ollen ensimmäinen kukkiva syysleimu tarjoaa kirkkaan valkoista kauneutta. Myös töyhtöangervot ovat alkaneet kukkia uskomattoman kirkkaissa värissä. Varsinkin tuo tummanpunainen väri on kerrassaan loistokas!

Lopuksi kuvia liljoista. Nyt pidemmistä liljoistani ovat avautuneet ensimmäiset tummanpunaiset ja vaaleanpunaiset päiväliljat.

Uusi kukkapenkki mietteissä

Olen päättänyt perustaa uuden pienehkön kohopenkin. Penkistä tulee pyöreä ja halkaisijaltaan noin 1,5 metriä. Vanhoista kukkasistani sinne muuttavat lila tuoksukurjenpolvi ja punatähkät. Huuto.netistä ostamistani siemenistä kylvän sinne valkoista malvaa ja sekaväristä harjaneilikkaa, ehkäpä myös lilaa/valkoista sormustinkukkaa. Lisäksi ostin Tuomiojan tarhan nettikaupasta neljä eksoottista tainta, joista ajattelin laittaa ko. penkkiin keltakaunokkia ja lilaa tarharantakukkaa. Punalatva ja keltainen dorianvillakko saavat paikat isommista penkeistä. Odotan innolla näitä isoja perennoja - tosin laatikostahan tietysti paljastuvat korkeintaan 10 cm pituiset taimet. Eli saan odottaa ensi vuoteen näiden kukintaa.

Jos sinulla lukijani on ideoita kukkapenkkiini, kerrohan ihmeessä! En ajatellut rajata kukkapenkkiä kanttaamista lukuun ottamatta. Luonnonkiviä minulla on muissa penkeissä mutta mies kiroaa niitä joka kerta nurmikkoa ajaessaan.

Uusia tuttavuuksia

Eläköön! Olen viime kuukauden haaveillut, että joku lahjoittaisi minulle jalopähkämön. Olen ihaillut sen kaunista kukintaa ja kauniita sydämenmuotoisia lehtiä muiden pihoilla koko alkukesän. Tänään äitini toi minulle isot jakotaimet jalopähkämöä ja loistosalviaa. Kiitos äiti - ja Minna :) Näistä uusista tuttavuuksista ottamani kuvat eivät olleet painokelpoisia, joten niitä esittelen joku toinen kerta kuvissa.

Mustasilmäsusanna on alkanut kukkia toden teolla. Lieneekö syy kanankakan, jota äitini myös toi tullessaan? Ehkä sekään ei kuitenkaan saa aikaan kukintoja yhdessä päivässä...

Kuunliljoista kukkii nyt sinilehtinen komeasinikuunlilja sekä vihreälehtinen ja lilalakukkainen (hämy)kuunlilja. Tietääkseni.

Lopuksi vielä kuva liljapenkistä, jossa nyt myös punainen matala on avautunut keltaisten ja oranssien seuraksi:

Muutoksen tuulia

Vaikkei tietysti saisi, minä tyttö siirtelen kasveja kesken kasvukauden inspiraation iskiessä. Eilen uhriksi joutuivat Palava rakkaus, joka oli liian keskellä rinnepenkkiäni. Se oli siirrettävä kauemmas ja samalla takana oleva punainen Jaloritarinkannus siirrettin sen eteen. Ja toisesta paikasta valkoinen Jaloritarinkannus sen viereen. Nyt näyttää jo paremmalta.
Tänään aion vielä hiukan siirrellä kasveja toisesta penkin laidasta paremmille paikoille. Kerrotun tulikellukan lahjoitan äidilleni, sen kasvutapa on liian rönsyilevä minun makuuni. Äiti saa myös alkuja parista muusta perennasta.
Sitten vielä raportti paraikaa kukkivista perennoista: tarha-alpi, korallikeijunkukka, malva, jaloritarinkannukset, palava rakkaus, tulikellukka, karpaattienkello, kullero, kaukasiantörmäkukka, matalista liljoista keltainen ja oranssi, ketoneilikat, isot ja pienet poimulehdet. Tässä vielä kuva kauniisti kukkivasta lilasta sormustinkukasta ja valkoisesta vuokosta:

Syyssädekukka

Tänään blogiini pääsee eilen paikkaansa vaihtanut syyssädekukka. Minulla on näitä kaksi erikokoista ja ne olivat penkissä juuri väärin päin. Iso edessä ja pieni takana. Siirrettyäni tämän pienen eteen pääsen ihastelemaan sitäkin. Isompi ei vielä kuki. Jompi kumpi on varmasti syyssädekukka Arizona Red Shades, mutta googlen kuvahaun mukaan se ei ole tämä, sillä ko. kukka on valtaosaltaan punainen.

Syyssädekukka, lajike ehkä Kobolt?

Ihmetyksen aiheita

Tänään päätin kirjoittaa puutarhan kauan odotetusta ihmeestä ja ensi vuoden ihmetyksen aiheesta. Olen odottanut malttamattomana ensimmäisten kärhöjeni kukintoja. Kaikki neljä Keravan Hong Kongista ostamaani tainta ovat elossa ja kiipeävät kuka milläkin vauhdilla pitkin Bilteman alle 10 euron ruusukaarta. Halpaa huvia, sanon minä! Kukintaa olen saanut odottaa pitkään...kunnes eilen odotukseni palkittiin! Lila kärhö ennätti ensimmäisenä!

Toinen tämän kesän ihmetyksen aihe on Marja-Liisalta saamani keltainen korkea perenna. Hämmästelen tässä päivittäin että kuinka korkeaksi tämän kasvi ehtii vielä tänä kesänä kasvaa ja millainen kukinta minua odottaa.

Ensi kesänä saamme seurata lähteekö Mainin mäntyjen varjosta pelastettu kitukasvuinen rodo kasvuun vai ei. Tänään saamani kärsinyt kasvi oli näin huonossa tilassa:

Toivoa tällä lilalla alppiruusulla kuitenkin on, sillä tänä vuonna se on tehnyt uusia oksia,
jotka ovat ensi vuonna kukintavuorossa. Leikkasin hieman vanhoja oksia pois, sillä rodosta uhkasi tulla harvaoksainen riekale.